New York never sleeps
New York, Big Apple, The City, Kaupunki joka ei ikinä nuku - jopa Amerikan Eurooppa. Olin unelmoinut Yhdysvaltojen matkasta jo vuosia, varsinkin Kalifornian Disney Worldistä ja kunnon "American dream" -elämästä. Joten kun isoäitini kysyi, että haluaisinko lähteä Venetsiaan tai New Yorkiin, oma mielipiteeni oli selvä. Pääsimme sweet 16 ja valmistujaislahjalle 7.6.23 ja olin täpinöissäni! Olin opiskellut NYCin kartat, kulttuurin ja valmistanut huonoa suumotoriikkaani englannin puhumiselle. Matkamme kesti yhteensä 6 päivää ja 5 yötä sekä yövyimme aivan keskellä Manhattania, vain muutama kortteli Central Parkista etelään päin - hotelliltamme pystyi näkemään Times Squaren. Olin varannut meille muutaman museolipun ja ravintolavarauksen etukäteen, sekä minulla oli oma "bucket list" - vihko, mitä kannoin aina mukana. Olin myös todella innoissani Amerikkalaisesta ruoasta: halusin nähdä oliko kaikki huhut ja ennakkoluulot totta.
Halusin myös käydä Targetissa.
Päivä 1: Thank you New York.
Kun saavuimme väsyneinä Amerikan puolelle, boom: uutisissa luki, että koko kaupunki on Kanadan metsäpalojen savujen peitossa ja ulkona ei saisi liikkua. Voin sanoa, että siinä väsyneenä ehdotin jo lentoa Floridaan. Siitä kuitenkin sitten selvittiin ja napattiin vanha kunnon Yellow Cab lentokentän edestä. Kuljettaja vaikutti todella mukavalta, kysyi mistä olemme kotoisin, toivotti tervetulleeksi New Yorkiin jne. Kuljimme Queensin ja Brooklynin läpi - joka teki minuun todella suuren vaikutuksen, rakastin sitä paikkaa! Siellä kulki juuri se juna, mikä näkyy myös kaikissa elokuvissa. :D Pääsimme hotellille ja taksikusti näytti meille laskumme; 277$ ja tipit päälle. Aloimme isoäitini kanssa epäilemään kuskilta, että voiko tämä pitää paikkaansa, ja pienen väittelyn jälkeen päädyimme maksamaan koko summan. Saavuimme hotellin vastaanottoon, missä isoäitini alkoi heti kyselemään, että voiko hinta olla oikea. Sen jälkeen tuli toinen yllätys, boom: isoäitini jätti puhelimensa taksiin - ja taksi on huristellut jo pois.
Voin kuvailla loppuiltaa vain yhdellä sanalla: paniikki. Kello oli meille jo 3 aamuyöllä, meidät "ryöstettiin" ja isoäidilläni ei ollut puhelinta. (ei mitään pääsyä omiin pankkitunnuksiin jne.) Saimme nopeasti minun puhelimellani soitettua isoäitini puhelimeen ja kaikkien yllätykseksi taksikuski vastasi. Hän sanoi hotellin henkilökunnalle (jotka auttoivat meitä tässä kaikessa ja olivat todella ystävällisiä sekä empaattisia meitä kohtaan!!), että hän tuo puhelimen tunnin sisällä. Henkilökunta myös sanoi, että 277$ oli täysi ryöstö, koska lentokentältä Manhattaniin on olemassa "flat rate", joka on noin 60-70$.
Tunti kului, niin kului toinenkin. Kuljettajaa tai puhelinta ei näkynyt. Olimme käynneet viereisessä kaupassa ostamassa yöpalaa - tai aamupalaa, riippuen millä aikavyöhykkeellä olimme. Olimme myös käyneet poliisiasemalla, jotka hekin olivat todella ystävällisiä. Itse olin aivan poikki, joten menin nukkumaan NY aikaa 2am, isoäitini oli vielä hereillä. Nukahdin kuin tukki, joten tarinan seuraavan kohdan olen kuullut vain tarinana: noin 3am taksikuski soitti hotellihuoneemme puhelimeen, se mistä hän oli saanut sen numeron on edelleen mysteeri. Hän sanoi isoäidilleni, että hän tuo puhelimen, jos saa 100$. Isoäitini sanoi vain, että kunhan tuot puhelimen niin maksan sinulle. Taksikuski saapui melkein heti sen jälkeen hotellin eteen, mihin isoäitini saapui ihanan portinvartijan kanssa, joka on auttanut meitä koko illan. Taksikuski ei suostunut antamaan puhelinta, isoäitini "roikkui autossa" ettei se päässyt lähtemään ja portinvartija soitti poliisit. Poliisit saapuivat melkein välittömästi, jonka jälkeen taksikuskille tuli pieni kiire poistua paikalta. ("Yellow cab" - kuskeilla on todella tiukat säännöt, koska he ovat NYC luotettavimpia takseja. Meidän kuskimme oli rikkonut vähintään viittä eri lakia ja poliisit saapuivat paikalle.) Loppujen lopuksi isoäitini sai puhelimensa takaisin portinvartijan ja poliisien avulla, minkä jälkeen hänkin tuli helpottuneena nukkumaan.
Päivä 2: Good'old America
Koska hieman pelkäsin savua, niin olimme suunnitelleet päivän täyteen sisätekemisiä. (en halunnut vahingoittaa keuhkojani, koska uskoin, että tarvitsisin niitä vielä) Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti tavarataloa, jonka nimeä en muista. Matkalla näimme Empire State Buildingin ja Crocs-storen. Se oli wild. Muuten päivällä kiertelimme kaupoissa ja isoissa tavarataloissa. Joissa opimme, että meillä on kallis maku. Olimme iltapäivällä aikaeron ja eilisen illan seikkailuiden takia todella väsyneitä, joten menimme vain hotellihuoneeseen rauhoittumaan. Lähdimme syömään päivällistä lähellä olevaan paikalliseen ravintolaan, joka oli todella sympaattinen. Annosten koko oli taas, mites sen sanoisin... suuri. :D Illalla itse ainakin nukahdin nopeasti kuunnellen yöttömän kaupungin ääniä.
NYC on aivan omanlaatuisensa kaupunki. Vaikka itse olen matkustellut todella paljon ja kiertänyt melkein kaikki Euroopan "kulttuurikeskukset", niin New York on niin iso, vauhdikas ja omalla tavallaan hurmaava. Ihmisvilinään ja rakennusten kokoon kestää hetki tottua, mutta silti ne vain lumoavat katsojansa.
Päivä 3: Vapautta, rahaa ja taidetta
Päivä 3 baby! Aloimme viimein toipumaan ensimmäisen illan tapahtumista sekä savu oli hälvennyt, joten aurinko kirjaimellisesti hymyili. Päivämme tehtävälistassa oli kaksi kohtaa: Statue of Liberty -kierros ja MoMa-museo. (Museum of Modern Art) Aamulla aamupalan ja kahvin (pakollinen) jälkeen lähdimme seikkailemaan metroon, koska se on matkojemme perinne; eksytään metrossa. Uskokaa tai älkää, mutta New Yorkin metro oli yksi yksinkertaisimmista mihin olen törmännyt ulkomailla. Selvät värit, kirjaimet ja raiteet, loved it! Bonuksena siellä kuului se kuuluisa "beware of the closing doors, please!" (ainakin sinnepäin). Saavuimme Lower Manhattaniin, mistä löysimme tiemme Vapaudenpatsas kiertueen alkumetreille. Itse rakastin opastamme, mutta isoäitiniäni ei myyty niin nopeasti. Päädyimme jättämään hänet puolivälissä kiertuetta :D Bless her. Kiertue oli kunnon turistikohde, joka oli odotettavissa, mutta silti minusta tuntui vain numerolta. Vapaudenpatsas oli hieno, MUTTA hienompi oli Manhattanin skyline, siis omg. En ole vieläkään päässyt siitä yli. Minulla on vähintään 200 kuvaa siltä reissulta, joista noin 150 on korkeista pilvenpiirtäjistä.
(By the way, vapaudenpatsaan kupari-iho on vain "2 pennys thick", eli noin 3mm)
Kierroksen jälkeen lähdimme kohti MoMaa, mutta koska huomasimme, että olimme lähellä Wall Streetiä ja päätimme kierrellä hetken, ennen kuin suuntasimme takaisin rakkaalle "Downtown & Brooklyn R W" -metroraiteelle. Löysimme Wall Streetin nopeasti ja vaikka en itse ollut ennen kuullutkaan siitä, niin siellä haisi raha. Isoäitini ei melkein pysynyt housuissaan vaan kirmaili ympäriinsä kuin pikkutyttö karkkikaupassa. (vasta tämän reissun jälkeen katsoin elokuvan "the Wolf of Wall Street", joka antoi minulle uuden käsityksen koko paikasta)
Suuren metroseikkailun jälkeen (astuimme suoraan vaunuun) saavuimme MoMalle ja koska fiksu (ja filmaattinen!) minä olin varannut liput etukäteen, niin ohitimme kaikki jonot ja kävelimme suoraan sisään. Paikka oli hieno. En oikein osaa sanoa muuta sieltä. En ole itse ikinä tykännyt tai edes ymmärtänyt modernia taidetta (+ minulle iski jäätävä nälkäkiukku keskellä suuria Henzin papupurkkeja), joten en valitettavasti osaa sanoa paikasta hirveästi enempää. Jos tykkäät itse modernista taiteesta, niin suosittelen MoMaa suuresti! Se oli upean visuaalinen ja omanlainen verrattuna perinteisiin museoihin. Koko paikan kohokohta minulle oli van Goghin työt - varsinkin hänen omakuvansa - samoin kuin Frida Kahlon omakuva!! Se oli minun vuoroni olla pikkutyttö karkkikaupassa.
Kun kävelimme MoMasta hotellille päin törmäsimme ravintolaan. Ei hirveän ihmeellistä, kun kerran olemme New Yorkissa, mutta se oli koko kaupungin 2. paras ravintola Tripadvisorin mukaan. Molemmat rakastuimme ja kävelimme sisään varaamaan pöydän. Hotellilevon jälkeen saavuimme ravintolaan, jossa oli ranskalainen fine dining keittiö ja upean kaunis - mwah. Tilasin lammasta (tai hirveä?) punaviinikastikkeessa perunamuusin, kasvisten ja sienien kera. Vesi herahti kielelle kun vain kirjoitin tätä. Kaikki jotka tuntevat minut, niin tietävät, että rakastin tuota annosta. Se oli yksi parhaimmista pääruoista mitä olen ikinä syönyt. Aamen.
Päivä 4: Kulttuuripläjäys!
Aamupalan jälkeen kävelimme ympäri NoHoa, kaupungin "kulttuurikeskusta" ja voin vain sanoa, että NoHo oli vähintäänkin hurmaava. Jossakin toisessa elämässä voisin nähdä itseni artistina siellä. Kiertelimme katuja päämääränämme 9/11 muistomerkki.
Saavuimme 9/11 muistomerkille, ja tuntui, että iloinen sekä ystävällinen New York olisi pysähtynyt. Paikka oli aivan hiljainen, vaikka siellä oli lukuisia ihmisiä suurien vesialtaiden äärellä. Kaikki ihmiset kunnioittivat muistomerkkiä valtavasti, jopa lapset käyttäytyivät hyvin. Jostakin syystä tulin itsekin todella tunteelliseksi altaiden yllä, koko paikan ilmapiiri oli vain sellainen. En edes ottanut yhtään kuvaa sieltä, koska se olisi tuntunut liian naiivilta.
Hiljaisen hetken jälkeen suntasimme kohti Brooklyn Bridgeä, jonka minä olen halunnut nähdä siitä asti, kun katsoin sarjan "Brooklyn 99". En tiedä mikä silloissa iskee aina niin kovaa, mutta damn. Silta oli upea, samoin Brooklyn siellä taustalla. Sillan kävelykatu oli tupasen täynnä ihmisiä, mutta ymmärrän aivan täysin miksi. Kävi kyllä sääliksi niitä, jotka oikeasti halusivat nopeasti kävellä Brooklynistä Manhattaniin. :D Tämän jälkeen lähdimme hotellille päin tutulla ystävällämme, koska illalla meillä oli vielä yksi ohjelmanumero.
Harry Potter and the Cursed Child. Broadwayllä. Voi pojat. Tälläinen Potterhead oli aivan täpinöissään. Koko paikka oli koristeltu shown teeman mukaan, ja koristeet levittäytyivät koko kadulle. Odottelutilassa oli fan shop -kauppa, tupakuvapaikka (miten selitän sen), aitoja propseja ja niin paljon kaikkea!! Se oli taas minun vuoroni olla lapsi karkkikaupassa. Hauskaa oli taas kerran huomata, miten ystävällisiä kaikki olivat. Esimerkiksi: lähdin yksin ottamaan "tupakuvia" ja kun halusin itse tietenkin olla siinä kuvassa, niin pyysin vain takana olevaa ottamaan kuvani. Sen jälkeen kaikki alkoivat pyytämään jonossa seuraavaa ottamaan kuvansa, joista kaikki Potterheadit vastasivat innoissaan kyllä, koska he olivat yhtä täpinöissään kuin kaikki muutkin. Itse esitys oli juuri sellaista "Broadwayn taikaa" mitä en edes pystynyt kuvitella., että teatterissa voisi tehdä.
Illalla kun esitys loppui, saimme kokea vielä yhden taian. Times Squaren pimeällä. Paikka oli tupasen täynnä ihmisiä, vilinää, valoja, mainostauluja ja elämää. Ihmiset esiintyivät, nauroivat, juhlivat ja tekivät niitä TikTokistakin tuttuja haasteita. Sen kokemuksen jälkeen voin sanoa, että uni maistui.
Päivä 5: Thank you New York
Vaikka sanoin alussa, että matkamme kestäisi kuusi päivää, niin aikaerojen takia se oli meille vain viisi. (Lähdimme sunnuntai illalla takaisin Suomeen ja saavuimme maanatai iltapäivällä)
Koska MeT (the Metropolitan Museum of Art) sijaitsi keskellä puistoa lähdimme seikkailemaan sinnepäin. Pääsimme taas ohittamaan kaikki jonot ennakkoon varatuilla lipuillamme. (fiksu ja filmaattinen, fiksu ja filmaattinen) MeT oli IHANA. Koska aika alkoi hiipimään meitä vastaan ehdimme käydä vain muinaisen egyptin, renesanssin maalauksen ja keskiajan eurooppalaiset maalauksen. Mutta voi pojat, se oli taidetta mitä rakastan. Ihailimme isoäitini kanssa mestariteoksia ajan, mikä tuntui meistä vain minuuteilta, mutta oikeasti oli tunti tai toinenkin. (koska hävitimme ajantajumme, pyörämme myöhästyivät ja jouduimme maksamaan sakkoa :D)
Saavuimme Times Squarelle aikeenamme ostaa tuliaisia ja muita hauskoja Amerikkalaisia tavaroita. Kävimme muutamassa kaupassa, kunnes eteemme ilmestyi kaksi kauppaa, jotka olivat kuin omasta maailmastaan: Herseys World ja M&M. Herseys Worldissä heti ovella saimme käteemme suklaapatukat ja kauppa oli täynnä Hersey's ja Reese'sin aivan älyttömiä asioita, kuten 1 pound Reeses cupseja, niiden tuotteiden irtokarkkihyllyjä ja paikka, mistä voit tehdä oman jättimäisen kustomoidun Reese's Cupsin. Itse rakastan Reeseetä, joten uskotte, että lähdin sieltä kotiin muutaman sellaisen kanssa. M&M kauppa oli kolmekerroksinen, täynnä suklaata ja SIELLÄ OLI SPECIAL M&M IRTOKARKKIHYLLY JOKA OLI TÄYNNÄ ERILAISIA M&Msejä!
Suurien kauppaseikkailuiden jälkeen päivä alkoi tulla jo päätökseensä ja halusimme käydä vielä kerran istumassa jossain kahvilassa nauttimassa kaupungin hengestä. Löysimme ihanan italialaishenkisen paikan, joka myi kaikenlaisia konditorian tuotteita, gelatoa, pizzaa ja kaikkea muuta mitä en ehtinyt edes näkemään. Otimme isoäitini kanssa molemmat pistaasigelaton, White chocolate mousse & caramel -herkun - ja kahvit tottakai. Se oli loistava lopetus loistavalle matkalle.
Ennen kuin huomasinkaan, olin taas kotona. Väsyneenä, mutta lukuisia kokemuksia rikkaampana.
New York - mitä opin?
Ennen kun saavuin koko maahan oletin, että kaupunkilaiset olisivat olleet ns. "kiireisiä kaupunkilaisia", eli hieman ilkeitä, mutta en olisi voinut olla enemmän väärässä. Kadulla kuului koko ajan "sorry!", "hi!", "I love you shirt!" tai jotain muuta iloista ääntä. Koko matkan aikana tapasimme yhden epämukavan ihmisen ja siinä se. Jokainen oli todella auttavainen ja ymmärtäväinen turisteja kohtaan. Esimerkiksi me jäimme yhdessä vaiheessa ihmettelemään, miksi kadulla oli satoja "Ghostbusters" ihmisiä ja ilman, että kysyimme keneltäkään, joku paikallien selitti meille, että olimme Ghostbusters päätalon edessä ja faneilla oli siellä jokin kokous. Hän myös oli todella kiinnostunut Suomesta ja meidän matkastamme. Tai jos katsoimme keskellä tietä karttaa moni tuli suoraan kysymään meiltä, että tarvitsemmeko apua. New York todellakin on kiltti niille, jotka ovat kilttejä kaupungille.
Toinen valitettava ennakkoluulo mikä minulla Amerikkaa ja amerikkalaisia kohtaan oli heidän ruokavalionsa. Ja valitettavasti: kyllä se "amerikkalainen dietti" näkyi ihmisissä, mainostauluissa ja muutenkin kaupungin kulttuurissa. Annokset olivat järisyttävän suuria, juustoa ja rasvaa oli tungettu kaikkiin ruokiin enemmän kuin tarpeeksi ja "roskaruokaa" mainostettiin melkein kaikkialla. Myös suklaa oli todella iso osa mainontaa. Voin myös sanoa, että kuuluisat suklaabrandit kuten Herseys ja Milkway on suoraan sanottuna pahoja, varsinkin kun on tottunut Fazeriin. Ne maistuivat todella keinotekoisilta ja jauhoisilta - ne on suunniteltu koukuttaviksi. Tottakai New Yorkissa löytyi myös uskomattomia ruokia ja yksiä parhaita mitä olen syönyt koko elämäni aikana, mutta suurin osa niistä oli "eurooppalaisissa" ravintoloissa. Ja rehellisesti sanottuna tunsin itseni oikeasti kipeäksi, kun saavuin kotiin. Kesti jopa muutaman viikon, että sain vatsani taas rauhoittumaan.
Koko kaupungin visuaalisuus oli aivan uskomaton. Syön silmilläni ja silmäni todellakin saivat ruokaa koko tämän reissun ajan. Pilvenpiirtäjät olivat niin massiivisia, että niskaa sattui aina iltaisin, kun oli kurkkinut vain ylöspäin koko päivän. Ihmiset olivat niin hienosti ja kaikki erilaisesti pukeutuneita, että olisimme voineet olla muotinäytöksessä. Taidetta oli joka toisessa kulmassa mistä jokainen teos näytti täysin erilaiselta toisiin verrattuna. Suuret mainostaulut olivat uskomattomia ja koko Manhattanin arkkitehtuuri oli vain ihailtava. Se vaihtui tarpeeksi kaupunginosasta toiseen, mutta ei kuitenkaan liikaa. Kadut olivat myös yllättävän siistejä, eikä rikollisuuttakaan näkynyt paljoa.
New York on kuulemma eurooppalainen Amerikka, mutta siinä reissussakin oli Amerikkaa tarpeeksi. Olen aina rakastanut suuria kaupunkeja, joten kohde osui minulle kuin naula kantaan. Lisäsin alas vielä kuvia, mitä en saanut mahtumaan muualle. :)
Kiitos New York ja toivottavasti tapaamme vielä.